Lapsi oppii elämysten kautta

Perusta ihmisen oppimiselle lasketaan ensimmäisinä ikävuosina. Siinä elämänvaiheessa tapahtuu eniten kehitystä. Meillä on kaikilla lapsuuden-muistoja, jotka ovat painuneet mieleen elämyksellisyytensä vuoksi. Lapsi oppii kokemuksista!

"Sano se minulle, niin unohdan sen.
Näytä se minulle, niin muistan sen.
Anna minun tehdä se, niin osaan sen."

On ikivanha viisaus, että ihminen oppii paremmin omista kokemuksistaan
kuin outojen symbolien välityksellä. Aivot eivät ota tietoa vastaan passiivisesti kuin sanko, johon kaadetaan vettä. Jokainen lapsi luo oman tietomaailmansa ja omat sisäiset kuvansa ympäristöstä. Uutta tietoa syntyy, kun uudet asiat yhdistyvät jo opittuun.

Lapset haluavat tehdä kokeita
Lapsista on hauskaa kokeilla, kuinka kaikki toimii. Täytyy muistaa, että
kolmevuotiaalle on iso elämys kaataa täysi vesilasillinen pöydälle ja nähdä, paljonko vettä lasiin mahtuu. Meille aikuisille elämys ei ole samanveroinen – olemme nähneet sen monta kertaa ennenkin. On tärkeää varoa, ettei paljasta lapselle enempää sanoin kuin eleinkään, miten arkiselta lapsen ihastelema ilmiö itsestä tuntuu.

Kokeileminen on luonnontieteessä a ja o. Ihminen suhtautuu luonnonilmiöihin uteliaasti. Hän haluaa ymmärtää, miksi vettä keitetään, miksi uuni lämpenee ja miksi maassa kasvaa kukkia. Etsimällä vastauksia kysymyksiin me hankimme itsellemme tietoa ja opimme uutta. 

Aistimuksista sovelluksiin
Lapsen oppimisessa on kolme päävaihetta: elämys, tutkiminen, kokemus. Siksi on tärkeää, että lasta kannustetaan jo varhain pohtimaan ja sitä kautta tiedostamaan ja tuntemaan ympärillä oleva maailma. Lapsi käy läpi valtavan kehityksen ensimmäisten ikävuosien yksinkertaisista elämyksistä yhä edistyneempään ajatteluun.

Inge Christ